Olen nähnyt Osku Pajamäen kirpputoreilla myymässä ja keräämässä siten varoja vaalikampanjoihinsa. Hän on vaikuttanut minusta hyvin ystävälliseltä ja aurinkoiselta ihmiseltä. Siksi olenkin kovasti hämmästynyt luettuani tämän aamun Hesarista kirja-arvostelun, jonka mukaan "kaupunginvaltuutettu ja tv-tuottaja Osku Pajamäki, 36, tekee uudessa kirjassaan Ahne sukupolvi selvää sodan jälkeen syntyneistä suurista ikäluokista. -- Pajamäen mielestä 1940-luvun lopulla syntynyt sukupolvi on koko ikänsä käyttänyt joukkovoimaansa omien etujensa ajamiseen." (Saska Snellman: Osku Pajamäki ruttaa ahneen sukupolven. HS/Kulttuuri 21.4.2006)

Saska Snellman kirjoittaa erillisessä kommentissaan:

"Suuret ikäluokat viettävät nyt 60-vuotispäiviään. Lehdistä saa joka päivä lukea tunnettujen poliitikkojen, taiteilijoiden, tutkijoiden ja virkamiesten haastatteluja, joista huokuu yleensä virkeys ja hyvinvointi. Suuret ikäluokat ovat upeassa vedossa.

Monet haastatelluista nousivat julkisuuteen kuohuvalla 60-luvulla ja ovat pysyneet aallon harjalla 40 vuotta. Ei ihme, että meitä pienempiin ja vaisumpiin sukupolviin kuuluvia ottaa joskus päähän."

(Saska Snellman: Sählysukupolven sotahuuto) 

Se ottaa päähän myös suurinta osaa suurta ikäluokkaa. Siksi ei ole oikein  leimata koko sukupolvea pienen, itsekkään eliitin vuoksi. Se on todellakin mesonut ja juhlinut neljäkymmentä vuotta. Nyt vasta kun se on jäämässä eläkkeelle, uskalletaan ryhtyä sitä julkisesti arvostelemaan. Mutta jospa emme kurittaisi koko ikäluokkaa.PAA