Mitenkähän kilttejä ja vähään tyytyväisiä vanhuksia meistä tulee? Olimme sentään asettamassa kyseenalaisiksi opittuja totuuksia ja kaatamassa auktoriteetteja. Osa meistä toteutti vapaata rakkautta, aloitti rock-juhlia, kokeili huumeita, opiskeli tutkintoja, teki kovan työuran. Meitä väitetään nuorempien urakehityksen tulpiksi, sillä me sen keksimme: Meille kaikki ja heti, nyt ja kaiken aikaa, kaikkialla. Me olemme sentään nähneet maailmaa, käyneet Seiväsmatkoilla, juhlineet sikajuhlat. Me osaamme kuluttaa tavaroita ja ihmissuhteita, pidämme itsestään selvyytenä elintasoamme. Olemme entistä terveempi ja pitkäikäisempi sukupolvi, joka ei halua luopua, ainakaan kuluttamisesta. Meitä edeltänyt sukupolvi oli ehkä vaatimattomampi, vaikka se saattaa olla näköharha. Ehkä on kyse vain aste-erosta.
Tällaisia asioita tuli mieleen, kun luin blogimaailmasta kuinka blogituttava ei vaiennut, kun akuutilla hänen miestään kohdeltiin huonosti.