Tämän blogin koristeena olivat aikaisemmin kielokimput.

 Näin sattumalta hauskan blogipohjan ja ajattelin, että sehän sopisi hyvin tähän blogiin, jota pidin bloggaaja Maalaisen kanssa vielä pari vuotta sitten. Jos satut tulemaan tähän blogiin, jätä kommenttisi. Voit myös jättää blogisi linkin ja nimen, jos haluat, että se mainitaan 50 plus -blogien joukossa.

PAA alias Pirkko Anna Amnell alias Blogisisko (ks sivupalkkia)

Blogista on kommentointi poistettu. Hyvää syksyä 2008!

Sumuinen aamu Helsingin keskustassa 20.9.2006. Kuva: Anna Amnell

Muistan, kuinka AFS-äitini Roz kertoi Intian matkastaan. Hänen nuorin tyttärensä oli Intiassa rauhanjoukoissa miehensä kanssa ja pyysi äitään käymään siellä. Roz oli jäänyt juuri leskeksi ja tunsi olevansa täysin tottumaton matkustamaan yksin ja vieläpä ulkomailla ja vieläpä Intiassa.

Hänen vävynsä kirjoitti: "Roz, kun intialaiset näkevät platinanharmaat hiuksesi, saat heiltä ruhtinaallisen palvelun. Täällä kunnioitetaan vanhoja ihmisiä."

Vävy oli oikeassa. Matka oli todella onnistunut.

Jukka ja minä olemme yrittäneet innostaa 50plussalaisia tuomaan esille mielipiteitään tai jopa kirjoittamaan tänne omia kirjoituksiaan. Ikääntyminen, yli 50 vuoden iän ylittäminenkään ei näy olevan kuitenkaan arvostettu asia. On ehkä hauskempaa kirjoittaa nimimerkillä ja salata täysin ikänsä. Tämähän johtuu tietenkin yhteiskunnastamme, joka ei arvosta iäkkäitä ihmisiä.

Emme ole kuitenkaan lopettaneet tätä blogia, sillä tällä on jatkuvasti lukijoita. Tässä kuussakin jo 572 vierailua, yhteensä 1437 osumaa 183 erilaisesta koneesta.

Koetan kirjoittaa tänne nyt, kun minulla on taas vapaata aikaa. Ja voihan tuuli kääntyä. Suomi on pieni maa, ja jonkun vaikutusvaltaisen ihmisen lausunto voi muuttaa asenteita ikääntyneitä kohtaan. Jane Fonda ei siihen pystynyt, ei Bill Clintonkaan. Ei ole pystynyt 50plus-naispresidenttikään. Kukahan saisi ikääntymisen näyttämään arvostettavalta asialta Suomessakin?

Jukka kertoo Maalainen-blogissaan kiinnostavia asioita elämästään saarella. Se on hänelle arkea, mutta meille muille hyvin eksoottista ja erilaista elämää kuin ainakin täällä Helsingissä. 

Miellyttävää syksyä kaikille tämän blogin lukijoille. PAA

 

Kuva: Anna Amnell

"Vanhuus on nykyisin miltei rikos. Vanhuudesta puhutaan nykyisin hyvin negatiiviseen sävyyn – ruumiin rappeutumisen ja nautintojen vähenemisen aikana. Ikäihmiset käsitetään myös hyvin homogeeniseksi tuottamattomien, tarpeettomien ja jopa seniilien ihmisten kansanosaksi..."  Tämä kiinnostava teksti löytyi netistä. Kirjoittaja on seinäjokelainen hallintotieteen tohtori Esko A. Repo, joka on uuden puolueen, Suomen senioripuolueen puheenjohtaja. Ohjelma vaikutti minusta "epäpuoluepoliittiselta" ja yleisinhimilliseltä. Kaikkihan vanhenevat. Lue lisää. PAA

Olen kirjoittanut Blogisisko 2-blogiini juuri äsken pitkän kirjoituksen, jossa käsittelen kukkahattutädit, seksismiä ja ikärasismia kielessä

 

Googlesta poimittua! Kerro mielipiteesi!

Otsikossa olleen virheen vuoksi jouduin julkaisemaan tuon jutun uudestaan. Sitä se kiire tekee. Pitäisi tehdä jo ihan muuta.

Mukavaa jatkoa päivälle.

 

Kävimme tapaamassa mummelia, joka asui kerrostaloasunnossa ja onnellisena. Hän liikkui rollaattorin avulla. Portaisiin ei ole asiaa, mutta asunnossa käy liikkuminen. Hän oli ollut vanhainkodissa, mutta sanonut lähtevänsä kotiin ja tehnytkin sen. Vanhainkodissa tehdään kaikki valmiiksi, kotona ovat tutut tavarat ja muistot. Poika asuu osittain kotona. Mummo kertoi kuinka mukavaa on kun on joku toinen, jonka kanssa esimerkiksi suunnitella tulevia ruokia ja katsoa televisiota. Poika on suhteellisen vähän kotona töitten ja naisystävän vuoksi. Kuinka onnellinen mummo olikaan hienosta asunnostaan, johon hän oli laitattanut kaakeleita kylpyhuoneeseen ja lasituksen parvekkeelle. Kaikilla ei ole edes laseja, saatikka näin uudenaikaisia ja kalliita.

Kyselin vanhoista ajoista Björkbodassa, mutta en saanut esiin juuri mitään erikoisen mielenkiintoista, vain tavallista elämää. Suomalaisperhe oli ruotsalaistunut. Lapset oli laitettu ruotsinkieliseen kyläkouluun. Kaikista oli tullut hyvin toimeentulevia, kunnon ihmisiä, ehkä nuorimmaista lukuunottamatta. Lapsenlapsiakin on seitsemän ja kahdeksas "sivusta" tullut. Juttelimme kurinpidosta. Mummo kertoi olleensa kurinpitäjä, kuinka lapset tiesivät tuoda risun tullessaan syyllistyttyään johonkin pahaan. Hyviä ihmisiä kaikista oli silti tullut. Mummo oli katsonut telkkarista ohjelmia kurittomista lapsista. Huumorintajua tuntui olevan ja toipuminen aivohalvauksesta oli kuin ihme.

Meillä oli muutama yhteinen tuttu, sillä mummo oli asunut samassa taloyhtiössä, jossa minä nyt asun.